Riika ja Jesse Helsingissä kreppaamassa sekä krebaamassa.

Oli taas se aika vuodesta kun Riika osallistui Jessen kanssa Sebastianin stailaajina Max Factoryn kanssa yhteiseen kauneusviikkoon, joka toteutettiin Helsingin keskustan Stockmannilla. Tämä oli Riikalle kolmas vuosi mukana, Jesselle ensimmäinen.

Ensimmäisenä vuonna olin kollegani Hanna Packalènin kanssa stailaamassa ja peilin toisella puolella meikkasi Huippumalli haussa-sarjasta tuttu Karoliina Kallio. Viikko oli uusi, jota ei oltu ennen toteutettu. Se ei ollut pelkästään uutuuden viehätystä, vaan se johtui muustakin.Viikko oli kertakaikkiaan aivan mieletön. Mikä ihana paikka, minun yksi lemppareistani, keskustan Stocca. Ja mitä huippujengiä siellä on töissä, paljon isoja sydämiä heille!

Silloiseeen viikkoon kuului paljon tiimiä, niin Wellalta kuin Max Factoryltä. Kolmantena mukana oli Trendi-lehti, jonka valokuvaajana toimi Liisa Ketonen. Aivan valloittava persoona, ja ihan törkeän hyvä kuvaamaan. Stailasimme viikon verran Stockmannin asiakkaita, maxin tytöt meikkasivat ja Liisa kuvasi. Alla ensimmäisen vuoden tuloksia. Alimmaisella kuvalla voitimme ihanan Sonja-mallille kanssa Trendi-lehden yleisöäänestyksen.






Viime vuonna stailasin söpön ja huippuihanan Sofian kanssa kyseisen viikon samassa paikassa ja Sebastianin leivissä. Trendi puuttui viime vuodelta, mutta se korvattiin Teri Niitillä, joka stailasi vaatteet viimeisen päivän voittajille. Meikkaaja vaihtui Karoliinasta Piia Hiltuseen, jotka Terin kanssa molemmat työskentelivät Huippumalli haussa sarjassa. Ihana pinkkitukkainen Piia oli niin miellyttävä, että häntä olisi voinut ottaa korvista kiinni ja pussata. Piia on täynnä teräksen lujaa ammattiosaamista, jonka lisäksi hänen persoonansa valloittaa jokaisen. Viikosta oli kulunut puoli vuotta kun näin Piian seuraavaksi, ja muistan kuinka ilostuin koko päiväksi Piian lämminhenkisyydestä. Oi vitsit <3.



Tänä vuonna sain valita kaverin itselleni stailaukseen. En epäillyt hetkeäkään ketä pyydän, halusin mukaan tiimistämme tutun Jessen. Kun Jesse lupautui kollegakseni, tiesin jo silloin että viikosta tulee täysin tykki!

Lähdimme tiistai-aamuna junalla Turusta kohti Helsinkiä. Maanantai-iltana kirjoittelimme Jessen kanssa tekstiviestejä: 'Ootko pakannu?', 'En, kerkeen kyllä aamulla'. Ja miten kävikään? Molemmat heräsivät himpun myöhässä aamulla ja uskomaton kiire oli tosiasia. Soitin viime metreillä Jesselle, ja tarjosin taksikyytiä. Vaikka asun kivenheiton päässä juna-asemasta, tavaraa oli liikaa ja minuutit eivät riittäneet. Puhelu meni kutakuinkin näin: 'Jesse, en kerkee, en selviä! Pakko ottaa taksi, koukkaanko hakee sut samalla?' Jesse vastaa: 'Hei mä asun kahen minuutin päässä asemasta, ei tarvii tulla hakee, nähää asemalla.'

Kello oli 8 vailla junan lähdön ja Jesseä ei näy missään. Alan paniikin omaisesti soittaa hänelle. Ei vastausta. Käyn hakemassa meille liput lipputiskiltä, ja murphyn laki, siellä oli ihan törkeä jono ennen minua. Selvisin kuitenkin, ja kello oli kolmea vailla lähdön. Jesseä ei edelleenkään näy missään. Alan soittamaan uudelleen ja saan Jessen kiinni. Jesse ilmoittaa lähteneensä juoksemaan rappukäytävänsä rappusia matkalaukun kanssa, ja minä vain huudan hänelle: 'Jesse, sä et ehdi.'

Lopulta tilanne menee siihen, että näen Jessen kaukana juoksemassa kohti asemaa hervottoman matkalaukun kanssa. Juna on lähdössä ja konnari ahdistelee minut junan sisälle. En suostu liikkumaan vaan seison ovella tukkeena ja anelen sekä rukoilen konnaria odottamaan Jesseä. Vr:n virkailija pysyi tiukkana. 'Pois edestä tai et pääse sinäkään Helsinkiin' konnari huutaa minulle. En anna periksi, vaan jatkan anelua ja seison kuin muuri oven tukkeena. Jesse alkaa lähestyä junaa. Osoitan sataa juoksevaa kaveria ja pyydän konnaria odottamaan.

Jesse liukastelee juostessaan, hänen matkalaukku kääntyy väärinpäin, jota hän raivokkaasti vetää perässään koittaen tavoittaa junan. Jokaikinen sketsisarja olisi jäänyt kakkoseksi nähdessään Jessen selviytymistarinan. Lopulta kuin ihmeen kaupalla, Jesse on junassa ja lähdemme pari minuuttia myöhässä liikenteeseen. Seuraava puolituntinen menee hengityksien tasaamisessa ja sydämmien pumpatessa kuutta sataa.

Helsingin päässä ei ole vaihtoehtoa kuin ottaa taksi hotelille. Tavaraa oli niin paljon, ettemme olisi selvinneet alle tunnissa kävellen yöpaikkaamme, jonne matkaa ei ollut kuin kilometri. Yövyimme minun lempihotellissani Sokos hotelli Aleksanterissa, jota suosittelen enemmän kuin lämpimästi kaikille. Hotelli on ihanasti sisustettu ja henkilökunta on eniten palvelualttiita kaikista. He eivät kuitenkaan ole jäykkiä pakkopalvelijoita, vaan ihanan rentoja läpänheittäjiä, joiden ammattitaito on kympin arvoinen. Se on syy, miksi palaan aina samaan hotelliin uudelleen.


Kuvasta näkyy suuri tavaravuoremme, jota muulimaisesti raahasimme Turusta Helsinkiin. Jotta energiamme olisivat katossa, päätimme nauttia aulabaarissa vielä makoisat tuoremehut.


Lähdimme kohti Stockmannia, tätä viikkoa olin odottanut innolla. Jos mietimme kuinka iso talo on kyseessä ja kuinka paljon henkilökuntaa töissä. Miten voi olla mahdollista, että kaikki siisteimmät tyypit työskentelee siellä? Miten Stocca onkaan kerännyt ihanimmat tyypit töihin itselleen? Sekä talon omat, että kosmetiikkapisteiden työntekijät ovat niin ihania, että voisin työskennellä heidän kanssaan vaikka vuoden putkeen.


Ja sitten käynnistimme Kauneusviikon..

Mukana tänä vuonna oli Maxin tytöt ja Mikrofoni-Maria, joita ilman viikkoa mielestäni ei voisi enää toteuttaa. Pusuja ja haleja Turusta teille. <3 Ja minun lemppari Huippumalli haussa meikkaaja Piia Hiltunen, hän oli myös mukana. Lupasin Jesselle, että Piia valloittaa Jessen sydämen heti, ja kuinkas kävikään. Olin taas oikeassa!

Stailasimme viisi päivää Stockmannin asiakkaita, Piian meikatessa ja Marian puhuessa mikrofooniin. Maria on paras spiikkari ikinä. Hänen kielikuvat ovat aivan mahtavia. Itse vihaan mikkiin puhumista yli kaiken ja paiskasin Jessen haastatteluun sijastani.

Alla muutamia kuvia viikon tuotoksista:









Tässä Piia ja minä valmiina sutimaan ja kampaamaan:


Minä ja Jesse stailaustiiminä näytimme tältä:


Ja tässä lisää tuotoksia:










Ja tässä Mac:in tyttöjen meikkaamat ja minun stailaamat:







Viikko ei ollut pelkkää hauskaa hikistä puurtamista, vaan illat kruunasivat päivien ihanuudet. Iltaisin näimme ystäviä Helsingistä, arvokkaat päivät tarvitsivat arvokkaan päätöksen. Jotteivat päivät olisi olleet pelkkää kreppiraudalla kreppaamista, päätimme perjantai illan kunniaksi lähteä krebaamaan. Jesse oli työntouhussa rutannut vaatteensa, ja minun tehtävä oli silittää ne. Laiska kun olen, päätin mennä sieltä mistä aita on matalin.


Keräsimme ihanan ystäväporukan kasaan ja suuntasimme Helsingin yöhön, jossa shampanja virtasi ja lanteet heiluivat.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

En ole maininnut vielä ihanasta Wella-porukastamme, joka oli toteuttamassa mahtavaa viikkoa kanssamme. Tiimimme oli ihan mieletön, jonka vetäjänä on minun muusani, Wellan Marsu. Isoja pusuja, mielettömiä haleja ja kaikkea ihanaa mahtavalle tiimillemme.

Haluatte varmaankin nähdä vielä Kai Sairasen upeat kuvat viikosta, jotka lähtivät Geneveen kertomaan mitä olimme oikeasti tehneet? Tässä olkaa hyvät!





















Ihanan iso rutistus Jesselle, jonka ansiosta elämä piteni ainakin kymmenen vuotta kyseisen viikon aikana! Nyt innolla odottamaan ensi vuotta ja uutta Sebastian-viikkoa.


R <3 J

Saatat tykätä myös näistä

0 kommenttia